sunnuntai, 2. syyskuu 2007

Oma maa

Se tuli yllättäen eteeni, en ollut sitä tilannut tai pyytänyt. Se on mahtava ja se on todellinen aarre! Niissä on nahkaa selässä ja kultaakin on niihin laitettu. Se tuli eteeni Helsinginkadun ja Hämeentien Lähetyksen kirpputorilla. Halpa se oli ja halvastakin sain vielä puolet alennusta, juuri tuona tiettynä päivänä. Taisin maksaa siitä vain 12.50 euroa, eli en juuri mitään. En edes epäröinyt tarttua siihen ja sanoa; "tämän minä ehdottomasti halua".

Näin tulin Oma maa kirjasarjan omistajaksi, ja käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi. Kirjasarjassa on 24 osaa ja jokaisessa osassa on noin 600 sivua, eli noin 14.400 sivua täyttä asiaa.

Kyseessä ei ole vain kirjailijoiden antologia, vaan paljon enemmän. Siinä on meidän kulttuurihistoriamme kirjallinen kokokuva. Teos alkaa Alvar Aallosta ja sisältää siis kulttuurimme vaikuttajien tekstejä, mitä erilaisimpiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin. Kirjoittajat ovat aakkosjärjestyksessä ja osa on saanut jopa kuvansa kirjan ensimmäisille sivuille. Jokaisesta kirjoittajasta on lyhyet elämäkertatiedot ja tiedot hänen vaikutuksestaan ja mahdollisesta kirjallisesta tuotannostaan.

Olen selaillut jokaisen osa, mutta vain selaillut. Joskin aivan muutaman kirjoituksen olen jo lukenut. Ei voi olla ihmettelemättä 60-luvun alun kustantamon sivistysharrastusta, sillä WSOY on panostanut kirjaan. Onhan siinä ruotsinkieliset ja latinankieliset tekstit käännetty hienolle suomenkielelle. Olisiko vaikutusta asiaa, että yhtion toimitusjohtaja Yrjö A. Jäntti on ideoinut teoksen, tosin professori E. G. Palménin vuonna 1903 laatiman suunnitelman pohjalle ajatuksensa rakentaen.

Teossarjan toimituskuntaan ovat kuuluneet: akateemikko Martti Haavio, filosofian tohtori Yrjö A. Jäntti, filosofian kandidaatti Kauko Kare, Kirjailija TH, Warburton sekä toimitussihteeri Kristiina Kivivuori. Hienon kokoelman ovat aikaansaaneet.

Pitäisiköhän kirjasarjasta tehdä artikkeli Wikipediaan? Onko siellä edes kiinnostusta moisen kirjasarjan olemassaoloon? Tai, oikeastaan olen jo päättänyt moisen artikkelin kirjoittaa. Kysymys on vain tietojen saannista, eli mistä löytäisin lähteitä. Olisiko aikakauden eli vuoden 1963 lehdissä asiasta, silloinhan ensimmäinen nide ilmestyi. Mutta kyllä Wikipedia ansaitsee artikkelin kirjasta!





keskiviikko, 29. elokuu 2007

Sarko I.

Sarko-doigt.jpg

Ranskassa sarjakuva mielletään taiteeksi, ei paha! Sarjakuva on taiteen lisäksi myös tapa ottaa kantaa yhteiskunnallisesti. Tämä tekee kannanotoista vahemman totisia ja niissä voidaan hyvin viljellä jopa huumoria, joka suomalaisesta poliittisesta keskustelusta puuttuu melko tyystin.

Philippe Cohen ja Richard Malka ovat julkaisseen Fayard-kustantamon, joka on yksi vakiintuneistä suurista ranskalaisista kustannustaloista, kustantamana teoksen Sarko 1er, joka Kari Pariisissa käydessään minulle lahjaksi toi. Kirja on kovakantinen ja laajuudeltaan 45 sivua. Hintaa minulle ei ole kerrottu.

Ei kuitenkaan liene yllätys, että tuore presidentti, sillä albumin viimeinen kuva julistaa Sarkocyn presidentisksi ja albumi on valmistutu heti toisen vaalikierroksen jälkeen, kuvataan Napoléonina kulkemassa kohden Élycee-palatsin sisäpihän portaikkoa.

Kuvistus kestroo pääsääntöisesti vaalitaistelusta ja niin pienten kuin suurtenkin ehdokkaiden näkemyksistä ja astenteista, mutta muka ovat heidän taustajoukkonsa ja läheisensä. Oma mielenkiintoinen roo9linsa on rouva Cecilia Carkocylla, jonka kerrotaan ei-äänestäneen aviomiestään ja Fran
çoise Hollandilla, joka toimii PS-puolueen johtajana vaimon ollessa puolueen presidenttiehdokkaana. 


tiistai, 28. elokuu 2007

Proustiania

20070418klplylliu_267.Ies.SCO.jpg
Olen hivenen työskennellyt Wikipediassa olevan Kadonnutta aikaa etsimässä -artikkelin parissa.Tuo Marcel Prooustin mahtava teos on menneen vuosisadan huippu, joskin olemme erään toisen Proustinsa lukeneen henkilön kanssa erimielisia kirjan perimmäisestä sanomasta. Hänelle se on kehitysromaani ja minä näen sen painottuvan muistiin ja aikaa. Se ei tosin ole kovin keskeistä, sillä jokainen Proustinsa lukija voi kokea sen hyvin erilaiseksi ja sanomaltaan yksilölliseksi.

Helsingin Sanomat, jonka nettisivuilla on kaikkien osien arvostelut, ja aloittajana on Pentti Holappa. Aikajanalla on loppuun merkitty Wikipedian kirjoitus teokskesta se on aivan mielenkiintoinen ja jopa osittain uskomatonkin asia. Nyt vielä pitäisi uudistaa itse Marcel Proust-artikkeli, mutta siihen pitää kerästä uusia voimia ja odottaa sopivaa tilaisuutta ennen syöksymistä päin vahvoja asenteitani.

Mitä Proust ja hänen jättiläisteoksensa minulle merkitsevät? Kirjoitin Ulrikalle, että isän kuolen yhteydessä tein surutyöni lukemalla jälleen kerran koko Kadonneen ajan etsimisen. Ja mielestäni se toimi tuossa surutyössä erinomaisesti. Se suhteuttaa kaiken katoamisen, sikkä kuitenkaan mennyttä ei voi löytää tästä päivästä ja menneisyyttä ei voi olla uudelleen kuin mielen sopukoiossa, muistissa. Kun kukaan ei enää asiaa muista, niin se ovat vain asiakirjojen ja esineiden todistettavissa, Niin kauan kuin meillä on muistuma ihmisestä, tapahtumasta tai/ja asiasta, niin niin kauan se on tavallaan meille olemassa. Kun tuo kuva häipyy esim.aivotukoksen seurauksena, niin sitä ei oikeastaan ole.

tiistai, 28. elokuu 2007

Uuden alku

On tultu tilanteeseen, jossa aiemmat ovat unohtuneet, siis tunnukset ja salasanat. Syynä on kait pieni lähimuistin vahingoittuminen puolentoista vuoden takaisissa ympyröissä ja toiminnoissa.Nyt kuitenkin on ajatuksena pistää asiat oikein paperille, sillä sähköinen tieto valitettavasti katoaa ja muuttaa bittitaivaaseen.

Nyt on aika keskittyä vainkuntaoutuksen viimeistelyyn ja kunnon parantemiseen.Uiminen lienee parasta kunnonkohennusta ja sitä pitää ryhtyä siis harrastamaan.

Siis, il faut vivre/revivre!